Kerää nälkä pois

Osallistuin syyskuussa järjestettävään Nälkäpäiväkeräykseen tällä kertaa katukerääjänä. Keräyshän on monille tuttu esimerkiksi kouluista, joissa oppilaat kierrättävät keräyslippaita luokissa. Oppilaskunnan hallituksen kautta olen itsekin osallistunut koulukeräyksiin, mutta kertaakaan en ole ollut kadulla keräämässä lahjoituksia.

Toimin kerääjänä kahden paivän ajan. Työ oli pääsääntöisesti hauskaa, sillä sää oli hyvä, ja vain muutaman tunnin mittaiset keräysrupeamat eivät tuntuneet liian pitkiltä. Kerääjänä törmää kaikenlaisiin ihmisiin, ja olikin mahtavaa päästä puhumaan niin erilaisten ihmisten kanssa; erityisesti puistonpenkeillä nuokkuvat spuget tykkäsivät jutustella kadulla seisovien kerääjien kanssa.

Olin kesätöissä viime kesänä Punaisen Ristin varainhankkijana eli feissarina, ja työni oli houkutella ihmisiä kuukausilahjoittajiksi Punaiselle Ristille. Katukerääjän työ oli siis jo tuttua, mutta feissarityöhön verrattuna Nälkäpäiväkerääjänä toimiminen oli huomattavasti helpompaa. Itseään tai asiaansa ei tarvinnut kummemmin mainostaa, sillä lähes kaikki tuntevat jo valmiiksi Nälkäpäiväkeräyksen. Kerääjänä toimiminen osoitti, miten hyvän mielen saa tehdessään jotain konkreettista hyvän asian edistämiseksi.

- Salla

Päätös pikkujouluissa

Moi

Viimeinen hommani vapaaehtoistyöpaikassani on keksiä ohjelmaa pikkujouluihin, jotka itseasiassa sijoittuvat siihen aikaan, kun kannankin jo valkoista lakkia. Suoritukset olen onneksi saanut ajallaan lähestulkoon blogeja myöten.

Joka tapauksessa viimeisessä neuvottelussa suunniteltiin, että soittaisin pari sävellystä kosketinsoittimella, jonka itse tuon, koska kriisikeskuksella ei ole omia soittimia. Pitänee miettiä tarkkaan mitä soittaa, kun ei ole käytettävissä akustisen pianon kaikkia kahdeksaa oktaavia.

Ehkä velvollisuuteni kurssin ja muun suhteen alkaa olla näillä näkymin täytetty. Aikataulujen vuoksi aikaisinhan tämä kohdallani tulee päätökseen. Kaikesta huolimatta tsemppiä teille muille kurssin vapaaehtoistyöläisille, ketkä suoritatte kurssin ehkä hieman pitemmällä tähtäimellä. Minulla ei taida olla muuta sanottavaa. Toivottavasti kolme blogia riittäisi kurssisuoritukseen minun kohdallani. Voin ehkä jälkeenpäin vaikka mainita jotain pikkujouluista tai muusta, jos tulee mieleen.

-Aaro

Vilkaisu puhelinpäivystykseen

Moi

2.11. seurasin ensi kertaa sivusta puhelinpäivystäjäin arkea. Ensiksi minun piti kuitenkin kastella kukat. Se meni muuten ihan hyvin, mutta meinasin ihan ensiksi aloittaa muovikasvista.

Olin kahden puhelinpäivystäjän kanssa seuraamassa työtä. Tällä kertaa puhelut olivat harvinaisen pitkiä. Ensimmäinen puhelukin oli venynyt 50 minuuttiin. Normaalisti kriisipuhelut ovat suunnilleen noin puolen tunnin luokkaa.

Työn peruspiirteet hahmottuivat suht nopeasti ja sain lopulta itsekin kokeilla vastata puheluun, mutta sillä kertaa puhelu katkaistiin heti toisesta päästä. Sanottiin, että jotkut soittajat saattavat esimerkiksi etsiä tiettyä ääntä tai vastaajaa, jos kyseessä on vaikka toistuva soittaja.

-Aaro

Yleiskuvaa Kriisikeskuksesta

Moi

Olen ollut Saimaan Kriisikeskuksessa vapaaehtoistyöntekijänä ja aloitin siellä vähän etuajassa valmistumissuunnitelmistani johtuen. Aluksi aikani on siellä kulunut pääasiassa luennoilla, joilla vapaaehtoistyöntekijät valmennetaan puhelinpäivystäjäksi. Kriisipuhelinpäivystys on aika lailla se toimi, mihin Kriisikeskuksen toiminta nykyään perustuu.

Luentojen aiheina on ollut niin sijaistraumatisoitumista kuin ihmisten kohtaamisen peruasiaa. Kaikilla luennoilla en ole ollut, koska en samalla tavalla ole sitoutumassa tähän päivystystyöhön, sillä se vaati muistaakseni jonkun parin vuoden säännöllisen sitoutumisen tai jotain. Tärkeää yleiskuvaa olen joka tapauksessa luennoilta saanut ihmismieltä ja muuta ajatellen.

Loppujen lopuksi teen työpaikassani sekalaisia hommia. Ensimmäinen työni oli sisustaa puhelinpäivystäjien huone tauluilla. Kuvat valittiin omista valokuvistani, joista sitten seitsemän pääsi lopulta tyhjille seinille.

-Aaro

Vapaaehtoistyön tuntemuksia

Moimoi :)
Minusta on aika mukava,että osalistun tämmösen kursin.On kiva tehdä jotain hyvää muille.
Mie oon käynny jo kolme kertaa palvelukodissa,jossa olin mm.lukemassa,pitänyt viriketta ja käynyt kävelyllä asukkaiden kanssa. Muistan jo osaan vanhuksista joiden kanssa olen. He ovat aivan ihania! Tuntu jopa epämukavalta sanoi heidät "vanhuksiksi". Jotkut ovat sisäisesti nuoremmat kuin minä.
Aina "työn" jälkeen on niin ihana fiilis. Työkaverit ovat tosi mukavia ja suhtautuvat minuun mielenkiinnolla.
Mut nyt mun on pakko lähtee tekemään ruotsin läksyt.Moika :)
P.S. tsempiä kaikille ja työliästä syksyä :)