Isosiskoja tarvitaan

Isosiskotoiminta on yksi vapaaehtoistyön muodoista, joka on kiinnostanut minua jo pitkään. Ainakin suurimmissa kaupungeissa (Helsinki, Tampere, Oulu) toimii vapaaehtoisjärjestöjä, jotka järjestävät Isosiskotoimintaa: toiminnan ideana on tarjota peruskouluikäisille ''Pikkusiskoille'' Isosisko, jonka kanssa voi yhdestä neljään kertaa kuukaudessa puuhailla jotain yhdessä.

Ymmärsin, ettei yhteisen ohjelman tarvitse olla mitään kovin tajunnanräjäyttävää, vaan tavallinen hengailu normaalien sisarusten tavoin riittää oikein hyvin. Tärkeintä olisi toimia esimerkkinä ja auttaa sekä olla läsnä lapsen/nuoren arkipäivässä. Jos sitoutuminen yhteen ihmiseen ei tunnu hyvältä, tarjoaa ainakin Tampere myös mahdollisuutta Tupaisosiskotoimintaan, jolloin voi toimia eräänlaisena nuoriso-ohjaajana tytöille suunnatussa nuorisotalossa.

Omat suunnitelmani lukion jälkeen ovat vielä hyvin auki, mutta asetuttuani opiskelemaan jonnekin olisi mahtavaa lähteä mukaan vastaavanlaiseen toimintaan. Olen itse perheen nuorimmainen eikä minulla siis koskaan ole ollut pikkusisaruksia, mutta omat vanhemmat sisarukseni ovat tuoneet elämääni niin paljon positiivisia asioita, että haluan laittaa hyvän kiertämään!

- Salla

Monikulttuurista talent-show'ta järjestämässä

Osallistuin syksyllä Multicultural Clubin ja Melanien kautta Monarilla pidetyn talent-shown järjestämiseen. Tapahtuman ideana oli tarjota niin Suomesta kuin muualtakin sukujuuria omaaville mahdollisuus esitellä omaa ''talentiiaan'' kuten laulua tai tanssia. Saavuimme toisen vapaaehtoistyökurssilaisen Helin kanssa tapahtumapäivän aamuna Monarille ja työskentelimme pitkälle iltapäivään, jonka jälkeen pidimme muutaman tunnin tauon. Illaksi palasimme taas nuorisotalolle huolehtimaan viime hetken järjestelyistä ja totta kai seuraamaan itse show'ta.

Hoidimme tarvittavia hommia hyvin laidasta laitaan: koristelua, tarjoilua ja ylipäätään kaikkea, mitä vastaavan tapahtuman järjestäminen vaatii. Muut monikulttuurisen klubin jäsenet olivat jo suunnitelleet pitkälti kaiken, joten varsinaiselle tapahtumapäivälle jäi vain viime hetken toteutus.Kaiken kaikkiaan päivä oli todella hauska ja antoisa, sillä muut tapahtuman järjestäjät olivat mukavia, ja kaikista huokui halu saada tapahtuma onnistumaan.

Varsinainen talent-show onnistui pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta hyvin. Normaalisti ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon Lappeenrannassa asuu ihmisiä eri kulttuureista, joten tilaisuus oli varsin silmiä avaava kokemus. Voin kuvitella, kuinka paljon kilpailijoille merkitsi saada esitellä ja olla ylpeä oman lähtömaansa kulttuurista. Myös suomalaisille tarjoutui mahtava tilaisuus tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin.

- Salla

Viimeiset hetket

Tällä viikolla kävin viimeista kerta Onnelankodissa.Oli surullista lähteä sieltä, mutta (yllätys,yllätys!!!)aion käydä siellä kirjoitusteni jälkeen :) Päätin tehdä niin,koska ensinäkin tunnen itseni tärkeäksi ja teen jotakin muiden hyväksi.Mietin myös eläinkodille menemistä, mutta se nähdään YO:den jälkeen.
Onnelankodissa minulla on pari lempi asukasta,joiden kanssa plin tehnyt hommia tiivemmin.Sain tutusttua hoito-alaan ja tiedän, että haluan ja voin olla lääkäri.
Mitä jos tulevaisuudessa pääsen sellaisen paikaan asukkana..no minusta olisi kiva, että joku nuori kävisi lukemassa mummoille ja pappoille lehteä sekä puhuisi ja auttaisi arki-päivä hommissa.
Minusta on tärkeä tehdä edes jotakin pientä muiden hyväksi.Aion osallistua kaikenlaisiin tapahtumiin sekä tehdä vapaaehtoistyötä.Siitähän saa palkka ei rahana vaan hyvällä mielellä :)

Hei kurssilaiset,

Vapaaehtoistyön kurssi alkaa olla finaalivaiheessa ja kovasti Melanien kanssa odottelemme kirjoituksia tänne blogiin. Nyt kirjoittamaan syntyneitä ajatuksia, kokemuksia, suunnitelmia, iloja, pettymyksiä, haasteita ja elämyksiä tiiviinä teksteinä, romaanit kirjoitetaan jonkun muun kurssin yhteydessä ;) Hienosti olette vapaaehtoistyötä tehneet!!

Anna-Maija